Filminurkka

Mo’ Better Blues

Alkuperäinen nimi: Mo’ Better Blues
Ohjaus: Spike Lee
Käsikirjoitus: Spike Lee
Pääosissa: Denzel Washington, Spike Lee, Wesley Snipes, Joie Lee, Cynda Williams, Giancarlo Esposito, Bill Nunn, Jeff “Tain” Watts, Robin Harris, John Turturro, Nicholas Turturro
Tuotantovuosi: 1990
Tuotantomaat: USA
Genre: Musiikki, Draama
Kesto: 129 min
IMDb

Bleek Gilliam (Denzel Washington) on lahjakas trumpetisti, joka soittaa menestyksekkäästi bändinsä kanssa Flatbushin veljesten, Moen (John Turturro) ja Joshin (Nicholas Turturro), klubilla. Sali on iltaisin täysi, mutta bändin jäsenten palkkiot ovat häviävän pieniä. Saksofonia soittava Shadow (Wesley Snipes) alkaa ajaa yhtyeen asioita, mikä ärsyttää Bleekiä. Tämä puolestaan pelaa kahden naisen kanssa, kun lapsuudentoveri Giant (Spike Lee) managerina on sotkenut raha-asiansa pahemman kerran.

Mo’ Better Blues kuvaa musiikkimaailman ja -bisneksen raadollisuutta. Kukin artisti Bleekistä rumpaliin on omistautunut soittamiselle ja nauttii siitä melkein enemmän kuin mistään muusta. Kun raha otetaan mukaan leikkiin, kaikki menee pieleen. Bleek muuttuu ylimieliseksi ja ahneeksi ihmiseksi, joka haluaisi kaikki voitot itselleen. Bändi puolestaan osoittaa tyytymättömyyttään pienistä palkkioista ja vähäisestä kunnianosoituksesta.

Bleekin päässä sumenee ja yhtäkkiä musiikki on ainoa asia, jonka hän huomaa. Runsas menestys koulii ihmisestä helposti itserakkaan, jolloin tämä ajattelee, että hän on paras eikä muilla ole niin väliä. Musiikki on hieno taiteenlaji, mutta kun siitä tehdään bisnestä voi kusi kirjaimellisesti nousta päähän itse kullakin.

Mo’ Better Blues käsittelee myös ystävyyttä, lojaaliutta ja rakkautta. Kavereilla ja ystävillä on suuri merkitys eikä näitä saisi menettää itsepäisyyden takia. Ystävää pitäisi aina auttaa hädässä eikä jättää yksin. Rakkaalleen pitäisi olla uskollinen eikä pettää sitä. Lojaali pitää olla jokaiselle ihmiselle. Näitä asioita Mo’ Better Blues käsittelee salakavalasti, mutta osuvasti.

Vaikka Mo’ Better Bluesilla paljon sanottavaa onkin, tuntuu sen sanoma jäävän harmittavasti musiikin jalkoihin. Pituutta on yli kaksi tuntia, ja se on mielestäni aivan liikaa. Tämä elokuva käy väkisinkin pitkäveteiseksi, vaikka musiikki sekä soitanta laadukkaita ovatkin, ja musiikkikulissitkin ovat aidontuntuiset.

Kerronnassa on suuria puutteita, sillä musiikkikohtaukset ja suvantokohtaukset, eli esimerkiksi ihmissuhteiden käsittely - oli kyseessä sitten Bleekin suhde kahteen naiseen tai bändin välinen välienselvittely -, ovat irrallaan toisistaan. Spike Lee ei ole onnistunut sitomaan näitä yhteen niin, että lopputuloksena olisi ollut katsojaa viihdyttävä ja kiinnostava elokuva.

Draaman kehitys on myös jätetty puolitiehen. Vaikka Mo’ Better Blues ystävyyttä ja lojaaliutta sekä monia muita hyviä teemoja käsitteleekin, jää tästä silti kevyt ja pintapuolinen maku. Tuntuu kuin draama olisi armotta jätetty musiikin varjoon ja sitä todellakin joutuu kaivamaan tästä leffasta löytääkseen sen. Myös merkitys sille, miksi Mo’ Better Blues on tehty, jää katsojalle harmittavan epäselväksi.

Kun näyttelijätkään eivät erityisen innostuneilta vaikuta, jää Mo’ Better Bluesista jopa hieman vaisu maku. Wesley Snipes ja John Turturro ovat päänäyttelijöistä parhaimmassa vireessä, kun taas Denzel Washington on jopa pettymys. Spike Leen roolisuoritus on kevyehkö ja hänen ohjaamisensakin vaikuttaa väljähköltä. Parasta huvia katsojalle tarjoaa valitettavasti pieneen cameo-rooliin jätetty, alamaailman kiristäjää näyttelevä, Samuel L. Jackson.

Kaiken kaikkiaan Mo’ Better Blues omaa mitä mainioimmat ainekset hyväksi musiikkidraamaksi. Musiikkimaailma raadollisuus on hyvin esillä, ja ystävyyden, rakkauden sekä lojaaliuden merkitystäkin käsitellään varsin onnistuneesti. Ongelma on kuitenkin se, että pituutta ja sen takia väljyyttä on aivan liikaa. Vaikka musiikki laadukasta onkin, jättää se huonosti kehitetyn draaman varjoonsa. Näyttelijät tuntuvat hieman vaisuilta, ja muutenkin koko leffasta jäi kevyehkö maku. Mainion Do the Right Thing - Kuuma päivä -elokuvan jälkeen tämä on pettymys Spike Leeltä.

Pisteet: 2.5

Green Lantern -uutisia

Uutisoimme tuossa jokunen aika sitten, että Warner Bros. on tekemässä filmatisointia DC Comicsin Green Lantern -sarjakuvasankarista. Silloin tieodossa oli, että ohjaajan penkille astuu todennäköisesti Martin Campbell . Nyt projektista on kantautunut sen verran lisätietoa, että alustava julkaisupäivä sekä pääosaan ehdolla olevat näyttelijät ovat tiedossa.

Green Lanternin alustava julkaisupäivä Amerikassa on 17. päivä joulukuuta 2010. Päärooliin on puolestaan huhuttu Terminator Salvation -näyttelijä Anton Yelchiniä. Hän näyttelisi siis Hal Jordania, josta tulee supersankari. Ryan Gosling on myös ehdolla kyseiseen rooliin.

Lähteet: Latino Review, IGN Movies

Blanchett Robin Hoodiin

Ridley Scottin Robin Hood -aiheinen elokuva oli alunperin nimeltää Notingham, mutta nyt sen nimi on ytimekkäästi Robin Hood. Kyseisessä elokuvassa näytellevän Russell Crowen huhutun pulskan kunnon takia liian kaunis Sienna Miller joutui lähtemään tuotannosta. Nyt tilalle on astunut australialaissyntyinen Cate Blanchett. Hänet nähdään Maid Marianin roolissa.

Lähde: Yahoo!

McG: Terminator realistisempi kuin Transformers

Terminator Salvationin ohjaajan McG:n sekä Transformers: Revenge of the Fallen -elokuvan ohjaajan Michael Bayn välillä on ollut keskustelua median välityksellä plagioinnista sun muusta koskien tehosteita ja muuta sellaista. Nyt McG on heittänyt kommentin, jossa hän puhuu kummankin elokuvan realistisuudesta.

McG:

Transformers on varmasti upea elokuva, mutta se perustuu leluihin. Ne ovat värikkäämpiä ja optimistisempia. Mutta meidän leffan maailma on aivan erilainen, se on todellisen tuntuinen. Terminatorin kaltaisessa maailmassa voisimme elää jo kymmenen vuoden päästä.

Lähde: Digital Spy

Commando

Director’s Cut (Leikkaamaton)*
Alkuperäinen nimi: Commando
Ohjaus: Mark L. Lester
Käsikirjoitus: Jeph Loeb (tarina), Matthew Weisman (tarina), Steven E. de Souza (tarina ja käsikirjoitus)
Pääosissa: Arnold Schwarzenegger, Vernon Wells, Rae Dawn Chong, Dan Hedaya, Alyssa Milano
Tuotantovuosi: 1985
Tuotantomaat: USA
Genre: Toiminta
Kesto: 92 min
IMDb

Eversti John Matrix (Arnold Schwarzenegger) on kovimpia taistelijoita, mitä maa päällänsä kantaa. Iskujoukkojen operaatiot ovat jo taakse jäänyttä elämää ja nykyisin hän viettää ”eläkepäiviään” tyttärensä Jennyn (Alyssa Milano) kanssa. Kuolleeksi lavastettu vanha taistelutoveri Bennett (Vernon Wells) kantaa kuitenkin kaunaa Johnille ja aikoo laittaa tämän uudestaan hommiin. Johnin tehtävänä on surmata Etelä-Amerikan presidentti - muuten Jenny saa surmansa.

Commando on eittämättä niitä elokuvia, joissa juonta ei todellakaan kannattele kokonaisuutta. Tarjolla on tyhjänpäiväinen ja typerä tarina, jonka tehtävä on ainoastaan antaa toiminnalle jonkinlaiset kehykset, että touhussa olisi edes jonkinlaista merkitystä. On parempi, ettei juonta edes mieti sen kummemmin - muuten tulee helposti paha mieli. Jos jotain huonoa, niin jotain hyvääkin - Arskan letkautuksia on nimittäin hupaisa kuunnella.

Bennett on ehkä yksi irvokkaimmista toimintaelokuvan pahiksista, mitä minä olen elämäni aikana nähnyt. Nahkavaatteineen, ketjuineen ja mielipuolisten ilmeidensä kanssa hän vaikuttaa lähinnä todelliselta juntilta. Ei sillä, ei Bennett huono vihollinen ole. Ainakin hän on hupaisa. Näyttelijä Vernon Wells tuntuu olevan kotonaan Bennettin saappaissa. Schwarzeneggerin osalta tämä on puolestaan kulta-aikaa.

Commando toimii edes jotenkuten yksinkertaisesti sen takia, ettei sitä katsoessa tarvitse miettiä yhtään mitään. Tätä leffaa voisi ilman omantunnon tuskaa pitää latvastaan lahona. Viihteeksihän tämä vain on tehtykin, mutta silti muutamat rakenteelliset ongelmat häiritsevät katselunautintoa. Rytmitys tuntuu nimittäin olevan pielessä ainakin jonkun verran, sillä pahikset jäävät täysin sivullisiksi eikä kukaan niistä tunnu nousevan pomon asemaan.

Suvantovaiheet ovat syvältä, mutta onneksi niitä ei ole hirveästi tarjolla. Suurin osa ajasta kuluu testosteronilla ja adrenaliinilla varustettuihin toimintakohtauksiin. Luoteja kuluu, veitset lentävät, turpaan tulee ja rakennukset saavat tuntea räjähteiden voimat persuksissaan. Ja mikä parasta, kaikki on vanhan ajan tyylin mukaista. Nykypäivän yliampuvia tehostekikkailuja ei Commandossa viljellä, vaan kaikki on suoraviivaista.

Tehosteetkin ovat Commandon iän huomioon ottaen vetreässä kunnossa, vaikka ne suurimmilta osin vain räjähdyksiä ovatkin. Lukuisista laatuelokuvien scoreista tutun James Hornerin musiikit eivät tarjoa mitään maailma mullistavaa, mutta silti ne sopivat toiminnan kylkeen mainiosti.

Tarjolla on siis legendaarista kasaritoimintaa. Tyhjänpäiväistä, typerää, kliseistä, tönkköä, hikistä ja täysin aivotonta, mutta silti hupaisaa ja yllättävän nautittavaa katsottavaa vieläkin. Toiminnan ystäville tämä on ”pakko katsoa” -pätkä, joka tarjoaa suoraviivaista rähinää one linerien, kasarimusan ja Iso-Arskan kera. Commando on mättöä, jollaista ei ole tehty enää vuosiin. Tämä on viihdettä - ei yhtään sen enempää.

Pisteet: 3