Filminurkka

Bardem Wall Street kakkoseen

Noin kuukausi sitten uutisoimme, että Oliver Stonen Wall Street on saamassa jatkoa. Ohjauksesta vastaa itse Stone, ja näyttelijäkaartissa on mukana ensimmäisen osan tapaan Michael Douglas. Myös Shia LaBeouf sekä viimeisimpien tietojen mukaan Menetetty maa -elokuvan tähti Javier Bardem nähdään elokuvassa. Hän näyttelee ilmeisimmin sivuosassa vihollista.

Lähde: TotalFilm.com

Lord of War

Alkuperäinen nimi: Lord of War
Ohjaus: Andrew Niccol
Käsikirjoitus: Andrew Niccol
Pääosissa: Nicolas Cage, Jared Leto, Ethan Hawke, Eamonn Walker, Bridget Moynahan, Ian Holm
Tuotantovuosi: 2005
Tuotantomaat: Ranska, USA
Genre: Rikos, Toiminta, Draama
Kesto: 122 min
IMDb

Yuri Orlov (Nicolas Cage) on New Yorkissa asusteleva ukrainalainen. Eräänä päivänä hän näkee läheisessä ravintolassa kahden mafioson surman vaativan mafiaiskun, mikä muuttaa hänet täysin: Yuri päättää siltä istumalta ryhtyä asekauppiaaksi. Ensimmäinen ase hankitaan nopeasti ja aluksi yritetään laillista tietä pitkin. Yuri ottaa veli Vitalynkin (Jared Leto) mukaan, mutta rahaa ei yrityksestä huolimatta tule.

On pakko siirtyä laittomille poluille. Lord of War alkaa 80-luvulta ja päättyy 2000-luvulle, jolloin Yuri on jo yksi suurimmista laittomista yksityisistä asekauppiaista. Hänen asiakkaitaan ovat niin diktaattorit kuin kapinallisetkin. Yuri ei piittaa siitä, mihin asetta lopuksi käytetään: työ on hänen osaltaan paketissa, kun tavara on asiakkaalla ja raha hänellä. Lord of War perustuu löyhästi tositapahtumiin, mutta varmaankin vain siltä osin, että Yurin kaltaisia asekauppiaita on maailma täynnä.

Lord of Warin juoni toimii alkupuolella leppoisasti ja tarjoaa katsojalle mielenkiintoisia käänteitä Yurin kiertäessä paikasta ja tilanteesta toiseen. Loppua kohden homma alkaa kuitenkin vetistyä. Sisältö tuntuu loppuvan, vaikka Yurin henkilökohtaisen elämän ongelmia aletaankin käsitellä. Pituutta on kaksi tuntia, ja se on valitettavasti hieman liikaa; Lord of War kärsii pitkäveteisyydestä.

Paikallaan junnailua alkaa esiintyä, kun siirrytään hieman enemmän Yurin työstä hänen omaan elämäänsä. Draamanluonti on hieman takkuista eikä asekauppiaan sekavaa mielentilaa saada oikein auki. Lord of Warin suurimpiin ongelmiin lukeutuukin nimenomaan se, ettei draama toimi kunnolla. Se on kivettynyttä ja luotaan työntävää. Katsoja joutuu miettimään, ansaitseeko Yuri ja tämän perhe sympatiaa, vai ei.

Henkilöhahmoissa on myös suuria puutteita. Siinä, missä Lord of War onnistuu välillä syventymään Yurin persoonaan, jäävät kaikki muut hahmot pinnallisiksi. Paras esimerkki tästä on hänen vaimonsa Ava (Bridget Moynahan). Tämän ja Yurin välillä ei tunnu olevan minkäänlaista kemiaa eikä Lord of Waria katsoessa ole itsestäänselvyys, että nämä kaksi ovat naimisissa. Perheessä on ongelmia, mutta tämä elokuva ei onnistu perustelemaan niitä siksi, koska perheen hahmot - vaimo ja poika - ovat pahvisia.

Ehkä tällä irvaillaan sitä, kuinka merkityksetön perhe voi paljon rahaa takovalle bisnesmiehelle olla, mutta tuskinpa vain. Kyllähän kaunis vaimo julkikuvaa parantaa, mutta luulisi suhteessa silti jotain sisältöä olevan. Yurin veli Vitaly, Yuria jahtaava Interpol-agentti Jack Valentine (Ethan Hawke), kilpaileva asekauppias (Ian Holm) sekä asiakas ja Liberian johtaja Baptiste (Eamonn Walker) jäävät myös varsin kevyiksi ja osittain jopa stereotyyppisiksi hahmoiksi.

Tilannetta ei paranna Andrew Niccolin lievästi identiteettiä hakeva ohjaus. Alkupuolen mies hoitaa kunnialla, mutta loppupuolella Lord of Warin identiteettiongelma alkaa tulla paremmin esille sekavuuden merkeissä. Näyttelijöille ei myöskään voi antaa erityisempiä kehuja. Nicolas Cagen kohdalla tämä on hänen parhaita elokuviaan 2000-luvulla, mutta siitä huolimatta miehen oma suoritus jää varsin rutiininomaiseksi. Jared Leton riehuminen menee yli, Moynahan on pahvinen eikä Hawkekaan vakuuta. Parasta jälkeä tarjoavat Walker ja Holm.

Poliittisena satiirina Lord of War toimii kuitenkin hyvin ja sellaiseksi se on tehtykin. Nicolas Cagen jäykkä näytteleminen toisaalta sopiikin tähän elokuvaan: Yurin monologit ovat nimittäin välillä varsin mainiota kuunneltavaa. Naseva huumori lukeutuukin tämän elokuvan ehdottomiin vahvuuksiin. Lord of Warin moraalia koskien asekauppaa ja aseiden käyttöä voisi toki kyseenalaistaa, mutta mitä turhia. Loppuun, kun mahtuu varsin yleinen tieto, mutta silti osuva kritiikinpoikanen koskien asekauppaa.

Kaiken kaikkiaan Lord of War on ihan kelpo elokuva. Draama ja hahmot kärsivät onttoudesta, pinnallisuudesta sekä luotaan työntävyydestä, mutta viihteenä tämä menee varsin hyvin lievästä pitkäveteisyydestä huolimatta. Näyttelijät eivät ole loistovireessä, mutta jälki on silti ihan tyydyttävää. Poliittisena satiirina Lord of War toimii kivasti tarjoten hieman kritiikkiä sekä osuvaa huumoria, josta parhaita esimerkkejä ovat mielenkiintoinen alkukohtaus sekä Yurin maanisiakin piirteitä saava monologi.

Pisteet: 3.5

Pianisti

Alkuperäinen nimi: The Pianist
Ohjaus: Roman Polanski
Käsikirjoitus: Wladyslaw Szpilman (kirja), Ronald Harwood (käsikirjoitus)
Pääosissa: Adrien Brody, Thomas Kretschmann, Frank Finlay, Maureen Lipman, Emilia Fox, Ed Stoppard
Tuotantovuosi: 2002
Tuotantomaat: Ranska, Saksa, Iso-Britannia, Puola
Genre: Draama, Sota
Kesto: 150 min
IMDb

Pianisti kertoo tositarinan puolalaisesta pianistista, Wladyslaw Szpilmanista (Adrien Brody). Elokuva alkaa vuodesta 1939, jolloin kaikki vielä uskoivat, että sota on pian ohi. Toisin kuitenkin kävi, ja sen joutui moni Saksan ja Puolan juutalainen, Szpilman perheineen mukaan lukien, tuskallisesti kokemaan. Szpilman joutuu eroon perheestään, joka kuljetetaan Treblinkan keskitysleirin kaasukammioihin. Seuraavat vuodet ovat hänen osaltaan selviytymistaistelua saksalaisten miehittämässä Varsovassa.

Pianisti perustuu Wladyslaw Szpilmanin omaelämäkerralliseen. En ole lukenut sitä, mutta voin sanoa, että elokuvamuodon käsikirjoitus on rakenteeltaan onnistunut kokonaisuus. Vaikka pituutta on kaksi ja puoli tuntia, ei Pianisti pahemmin sorru paikallaan junnailuun, vaan luo hyvää draamaa ja ennen kaikkea erinomaista tunnelmaa.

Puolalaisohjaaja Roman Polanski on taatusti paras henkilö ohjaamaan selviytymistarinan puolalaisesta juutalaisesta. Hän itse vietti lapsuutensa Krakovan getossa natsi-Saksan juutalaisvainojen uhrina. Polanski selvisi, samoin hänen keskitysleirille joutunut isänsä. Saman kohtalon kokenut äiti kuitenkin sai surmansa kaasukammioissa kuuden miljoonan juutalaisen tavoin.

Polanski voitti ohjauksestaan aikoinaan Oscarin, ja on täysin ansainnut sen. Hän pystyy tuomaan kohtauksiin taustansa ansiosta sellaista kokemusperäistä sisältöä, johon vain joku muu saman kokenut voisi pystyä. Hienoa on myös se, ettei Polanski ole antanut tunteidensa vaikuttaa työhönsä. Vaikka Pianisti elokuva pianisti Szpilmanin selviytymisestä onkin, toimii se yhtälailla myös elokuvana Polanskin selviytymisestä.

Polanskin ohjaus on monella tapaa hienoa. Pianisti näyttää natsien juutalaisiin kohdistamaa älytöntä kohtelua, mutta ei silti nosta sitä korokkeelle. Draama toki toimii ja kohtalo on koskettava, mutta järin järkyttäväksi Pianisti ei muutu oikeastaan missään vaiheessa. Pääpaino on Szpilmanissa ja hänen selviytymistaistelussa, ja se on onnistunut ratkaisu.

Realismia on myös saavutettu autenttisilla ja laadukkailla lavasteilla. Vaikka Pianisti kuvaakin ankeita ja julmia tapahtumia, ei taiteellisuudesta ole silti puutetta. Polanski yhdessä muun tekijäkaartin kanssa on onnistunut yhdistämään realismin ja taiteen hienolla tavalla niin, ettei kummastakaan ole tingitty. Kulissit ovat julmat ja karut, mutta silti samalla kauniit.

Pianisti ei näytä juutalaisten kaasutusta tai etsi syyllistä näiden kohtaloon, mikä on oikeastaan hyve. Dramatisointia ei ole, ja kuvaustyyli tuntuu varsin neutraalilta, mikä on oiva taidonnäyte samantapaisen kohtalon kokeneelta ohjaajalta. Osa neutraalista ja varsin objektiivisesta kuvauksesta juurtaa juurensa Pianistin eurooppalaisesta taustaperästä. Tarkoituksena on ollut luoda draama sodan aikaisesta julmasta ajasta, jolloin ihmisiä piti hengissä pienten hetkien lämpö; samanlainen lämpö, joka toimii Pianistinkin kantavana voimana.

Musiikki on Pianistissa hyvin merkittävässä roolissa. Pianonsoitanta on upean kuuloista ja toimii lämpimän tunnelman luojana. Se toimii sekä tarinan hahmojen että itse elokuvan moottorina. Kiitosta pitää antaa myös kuvaajalle ja näyttelijöille, joista varsinkin Szpilmanin roolissa nähtävä Adrien Brody ja tämän isää tulkitseva Frank Finlay ovat tunteella mukana.

Kaiken kaikkiaan Pianisti on upea selviytymistarina puolalaisesta pianistista, Wladyslaw Szpilmanista. Pääpaino on laadukkaassa draamassa, ei sodankäynnissä. Tyyliltään Pianisti on varsin neutraali, syyllisiä ei etsitä eikä juutalaisten kohtaloa dramatisoida liikaa. Polanskin autenttinen ohjaus sekä musiikki ja sen luoma lämpö ovat kantavia voimia. Realismi ja taide on myös yhdistetty loistavasti ilman suurempia kompromisseja. Elokuvallisesti Pianisti on mestariteos ja parhaita elämäkertaelokuvia, mitä on kuuna päivänä tehty.

Pisteet: 5

Toy Story 3:sta ensimmäinen traileri

Walt Disney Studios on julkaissut kolmannesta Toy Story -animaatioelokuvastaan ensimmäisen teaser trailerin. Ensi-ilta elokuvalla on tämän hetken tietojen mukaan 18. kesäkuuta 2010.

Lähde: MovieWeb

Paul Verhoeven palaa Hollywoodiin

Hollantilaislähtöinen ohjaaja Paul Verhoeven tekee paluun Hollywoodiin muutaman vuoden jälkeen. Edellisen elokuvansa, Black Book, hän ohjasi kotimaassaan. Verhoeven tulee ohjaamaan The Surrogate -nimisen trillerin 20th Century Foxille. Se perustuu Kathryn Mackelin vuonna 2004 ilmestyneeseen kirjaan.

Lähde: MovieWeb