Filminurkka

Eastwoodin Mandela-elokuvan ensi-ilta julki

Clint Eastwoodin seuraava elokuva, Nelson Mandela -elämäkerta, näkee päivänvalonsa Amerikassa joulukuussa, tarkemmin sanottuna 11. päivä kyseistä kuuta. Alunperin se kulki nimellä The Human Factor, mutta nyt sitä kutsutaan nimellä Invictus. Morgan Freeman nähdään itse Mandelana, ja mukana elokuvassa on myös Matt Damon. Suomen ensi-iltapäivästä ei ole vielä tietoa.

Lähde: Variety

Million Dollar Baby

Alkuperäinen nimi: Million Dollar Baby
Ohjaus: Clint Eastwood
Käsikirjoitus: F.X. Toole (tarinat), Paul Haggis (käsikirjoitus)
Pääosissa: Hilary Swank, Clint Eastwood, Morgan Freeman
Tuotantovuosi: 2004
Tuotantomaat: USA
Genre: Draama, Urheilu
Kesto: 132 min
IMDb

Köyhästä perheestä kotoisin olevalla Maggie Fitzgeraldilla (Hilary Swank) on unelma: hän haluaa nyrkkeilyn mestariksi. Pikkukahvilan tarjoilijana toimivan Maggien ainoan intohimo on nyrkkeily. Ilman sitä hänellä ei olisi mitään, kun perhekin on hylännyt hänet. Maggie toivoo kovasti saavansa jo eläkkeellä olevan, mutta yhä äärimmäisen ammattitaitoisen Frankie Dunnin (Clint Eastwood) valmentajakseen ja onnistuukin siinä Frankien nyrkkeilysalin huoltajan Eddie Scrapin (Morgan Freeman) pienellä avustuksella. Tie huipulle on kuitenkin pitkä.

Million Dollar Babyn nähneenä on helppo ymmärtää, miksi se voitti aikoinaan neljä Oscar-palkintoa. Tämä täyttää kaikki Oscar-standardit olemalla perinteinen draamaelokuva ilman provosointia, nyyhkyilyä tai syvää sanomaa. Tarinankerronta on huippuluokkaa, josta kiittäminen on ehdottomasti vanhaa konkaria Clint Eastwoodia. Hänellä tuntuu olevan taikakosketus jokaiseen draamaan, vaikka se olisi kuinka tavallista.

Clint ei erikoisemmin luota tunteisiin, vaan siltä puolelta Million Dollar Baby on ehkä jopa hieman koleakin. Tämä voi toisaalta olla tarkoituksenhakuistakin, kun kyseessä on kuitenkin nyrkkeilyelokuva, joka yrittää tuoda nyrkkeilymaailman arvaamattomuuden esiin. Tästä huolimatta Clint on luonut elokuvastaan hyvin harmonisen kokonaisuuden, jossa kaikki tuntuu olevan loistavasti tasapainossa.

Vaikka Million Dollar Baby muutamia teemoja - muun muassa isä-tytär -suhteen ongelmat ja unelman eteen uhrautuminen - sekä moraalia käsitteleekin, jäävät ne kuitenkin sivuosaan. Teemat käsitellään kieltämättä hieman kevyesti ja nopeastikin, mutta se ei haittaa, sillä tarina ja hahmot ovat pääosassa. Million Dollar Baby ei myöskään selitä tai perustele muutamaa asiaa, mutta siitä huolimatta se ei sorru aliarvioimaan katsojaansa.

Hahmot ovat tarinan ohella tärkein elementti tässä elokuvassa. Ne ovat kiinnostavia ja inhimillisiä, ja jos niihin pystyy muodostamaan suhteen, Million Dollar Baby suorastaan lentää. Oscarin tästä elokuvasta ansaitusti voittanut Hilary Swank on roolissaan hyvä tuoden hahmostaan esille niin epävarmuuden kuin intouden ja yrittämisen haluisuudenkin. Clint on myös hyvä vanhana, jääräpäisenä, mutta silti hyväsydämisenä valmentajana. Morgan Freemankin voitti Oscarin, enkä ihmettele miksi, sillä hän on onnistunut tuomaan rooliinsa todellista elämänkokemusta. Kaiken lisäksi Clintin ja Morganin välinen kyyninen kemiakin toimii loistavasti.

Million Dollar Baby pelaa toki varman päälle, minkä seurauksena se sisältää myös tietyt kliseet. Nämä pienet puutteet ovat kuitenkin niin toisarvoisia, etteivät ne onnistu häiritsemään katselukokemusta oikeastaan ollenkaan. Elokuvaa on ollut tekemässä niin laadukas tekijäkaarti, että se on onnistunut kääntämään kliseetkin elokuvan hyväksi. Parasta antia, mitä Million Dollar Baby tarjoaa, on monista Eastwoodin draamoista tuttu elämästä kertominen. Tämä elokuva ei pyri taivaallisuuteen, vaan tyytyy arkiseen, konstailemattomaan, julmaan ja todelliseen, mutta silti lämpimään ja koskettavaan elämänkuvaukseen.

Million Dollar Baby on kaikilta osiltaan hiottu ja harmoninen teos. Tom Sternin hillitty kuvaus tukee tunnelmaa ja arkista tyyliä hienosti. Yhtenäisen paketin kruunaa Eastwoodin itsensä säveltämät soinnut, joita käytetään varsin vähän ja harkitusti, mutta silti kokonaisuuden kannalta yllättävän merkittävästi.

Kaiken kaikkiaan Million Dollar Baby on hieno draama. Se on toki varman päälle laskevaa ja perinteistä Oscar-kamaa, mutta sitä se on parhaimmillaan. Teemat ovat sivuseikkoja, ja kliseetkin jäävät unholaan, sillä tarina on mielenkiintoinen. Hahmot ja niiden kohtalot kiinnostavat, mistä kiittämistä on Paul Haggisin käsikirjoituksen ohella myös loistavia roolisuorituksia. Tarinankerronta toimii upeasti ja tyyliäkin on. Maagisen kosketuksen omaavan Eastwoodin Million Dollar Baby ei toki ole täydellinen mestariteos, mutta loistava elokuva silti.

Pisteet: 4.5

Rautainen Coogan

Alkuperäinen nimi: Coogan’s Bluff
Ohjaus: Don Siegel
Käsikirjoitus: Herman Miller (käsikirjoitus ja tarina), Dean Riesner (käsikirjoitus), Howard Rodman (käsikirjoitus)
Pääosissa: Clint Eastwood, Lee J. Cobb, Susan Clark, Tisha Sterling, Don Stroud
Tuotantovuosi: 1968
Tuotantomaat: USA
Genre: Toiminta
Kesto: 93 min
IMDb

Clint Eastwood näyttelee Arizonan apulaissheriffi Coogania, joka passitetaan hakemaan eräs newyorkilainen retku, James Ringerman (Don Stroud), Arizonaan oikeudenkäyntiin siellä tekemiensä rikkomuksien takia. Cowboy bootsit jaloissaan ja hattu päässään lähtee reissulle, mutta ei saa Ringermania mukaansa. Kun se onnistuu, hän karkaa kaveriensa avustuksella. Poliisien kielloista huolimatta Cooganin on aika käyttää omankädenoikeutta.

Rautainen Coogan on Clint Eastwoodin ja Don Siegelin ensimmäinen elokuva heidän kaiken kaikkiaan viisi leffaa kattaneesta yhteistyörupeamasta. Kankeutta on melkein enemmän kuin laki sallii. Juoni on niin kevyt ja kalsea, että heikompia hirvittää. Vakavin asia on kuitenkin se, ettei se edes pysty luomaan vähäiselle toiminnalle viitekehyksiä.

Tämä on niitä elokuvia, joissa ei oikein tapahdu mitään. Coogan toki menee New Yorkiin ja hengailee siellä lähinnä erinäisten naisten kanssa. Loppujen lopuksi ne osoittautuvat enemmän painoarvoa saavaksi elementiksi kuin itse rikollisen jahtaaminen. Rautainen Coogan yrittää nojata liikaa kehnoon tarinaansa, minkä takia puolitoista tuntiakin tämän ääressä tuntuu kovin pitkäveteiseltä rupeamalta.

Vaikka kyse onkin toimintaelokuvasta, tarjoaa Rautainen Coogan sitä vasta loppupuolella. Muutaman tappelukohtauksen ja yhden tökerön takaa-ajon tämä vain sisältää. Clint Eastwoodilta tuntuu sujuvan härskin äijän näyttely, sen verran antaumuksella hän taas heittää huulta. Huumorista ja paikallaan junnailemisesta suurimmilta osin koostuva pätkä on pakkopullaa. Tämä rakki tuntuu ontuvan vähän joka kulmasta.

DVD:n kansi lupaa länkkäriä, mutta sellaista ei ole luvassa. Piirteitä siitä kuitenkin on, mutta on niitä parempiakin westernin ja toiminnan yhdistelmiä kuin tämä. Likaisen Harryn esi-isänäkin pidetty Rautainen Coogan omaa äijä- ja omankädenoikeus -mentaliteettinsa, mutta ne ovat kovin heppoiset motiivit tehdä elokuva, varsinkin kun tarinakin on sisällöltään kovin tyhjä.

Ajan todennäköisesti syömä Rautainen Coogan ei ole katsomisen arvoinen elokuva, jollei nyt sitten satu olemaan suuri Eastwood-fani. Tyhjänpäiväistä, köykäistä ja rehvastelevaa, muka yhteiskuntariitistä, nyrkkien heiluttelua tämä on, sanon minä. Likaiselle Harrylle tämä loi jonkinlaisen pohjan, mutta ei tuollaisista asioita pisteitä heru. Eastwoodin luonnikkuudesta ja leffan huumorista kylläkin.

Pisteet: 2

Eastwoodin uusin viikonlopun ykkönen

Clint Eastwoodin uusin elokuva, Gran Torino, avasi elokuvateattereissa Yhdysvalloissa ja oli heti viikonlopun ykkönen. Se tuotti 29 miljoonaa dollaria, mikä on Eastwoodin ennätys niin näyttelijänä kuin ohjaajanakin. Gran Torino on tämän hetken tietojen mukaan viimeinen elokuva, jossa Likaisena Harryna parhaiten tunnettu Clint näyttelee. Viikonlopun toiseksi tuottavin leffa oli Kate Hudsonin ja Anne Hathawayn tähdittämä komedia Bride Wars 21.5 miljoonalla dollarilla. The Unborn oli kolmas 21.1 miljoonan tuotollaan.

Lähde: Variety